Japaninharsojen ja -papereiden isotooppisuuden lisäksi on ne märkäkestävyiä ja muokattavia. Näistä
ominaisuuksista johtuen japaninpapereita käytetään paljon konservointitöissä paikkaamaan, suojaamaan tai vahvistamaan konservoitavaa esinettä.
Jokaiseen konservointikohteeseen löytyy oikeanlainen japanin paperi, valintakriteerejä ovat paksuus, väri, vahvuus ja paperikuitujen pituus. Toiset japanin paperit ovat lyhytkuituisia
toiset pitkäkuituisia.
Englannin kielisissä lähteissä näkee usein nimityksen Washi-paper. Washi on japania ja tarkoittaa
perinteisesti käsintehtyjä pitkäkuituisia papereita: wa = japanilainen, shi = paperi.
Japaninpaperikuituja saadaan pääasiallisesti kolmesta pajua muistuttavasta pensaasta: Kozo, Gampi ja Mitsumata.
Kozo on karkeahko ja vahvin käytetyistä japaninpaperikuiduista. Mitsumata on miellyttävä silkkimäinen
ja pehmeä japaninpaperikuitu. Ominaisuuksiltaan kahden edellisen kuidun väliin sijoittuva Gampi on paljon käytetty kuitu japanin paperien valmistuksessa.
Japaninpaperin historiaa lyhyesti:
Japaninpapereita on valmistettu lähes
ajanlaskumme alusta.
Paperin tekemisen taito keksittiin Kiinassa ja se löysi tiensä Japaniin buddhalaisten munkkien
mukana 600-luvun alussa. Japanilaisten paperintekotaito kehittyi huomattavasti vuoteen 800 mennessä.
Tänä
päivänä vanhojen perinteiden mukaisia käsintehtyjä papereita tekee muutama sata japanilaisperhettä.
Japaninpapereita
on moneen käyttöön, myös muuhun kuin konservointiin, esimerkiksi kirjansidontaan ja taiteen tekoon.
050 4128905
arkki@suomiforum.com