Paperille tehdyistä teoksista poistetaan happamuutta vesipohjaisessa kylvyssä. Paperisille teoksille voi tehdä yllättävän paljon, lyijykynällä piirretyillekin. Lyijykynä on loistava media, se kestää mitä vaan - paitsi ei pyyhekumia.Kuvassa Albert Edelfeltin lyijykynäpiirustus käsittelyn jälkeen.
HAPPAMAN PAPERIN RAIKASTUS
Albert Edelfelt, lyijykynäpiirustus ennen konservointia.
Auringon tummentamat paperit, niissä olevat aurinkoraidat ja vesivauriot ovat vaurioita joita paperikonservoinnissa usein käsitellään - paperia raikastetaan laittamalla se kylpyyn. Raikastus poistaa happamuutta ja samalla paperista tulee jälleen vahvempi ja taipuisa. Happamuus joka on pH 4 tekee paperista alttiin varsinkin mekaanisille vaurioille. Hapan paperi on jäykkä ja hajoaa tuosta vaan, on altis myös repeämille ja taitoksille. Lisäksi hyvin ohuita ja rakenteeltaan valmiiksi heikkoja papereita vahvistetaan japaninpaperilla taustaamalla.
Aurinko on polttanut suorakaiteen muotoisen ja erittäin happaman alueen kuvan keskelle oikealla olevaan lyijykynäpiirustukseen. Tässä kohdassa teoksen taustakartongissa on ollut saman kokoinen ja muotoinen aukko, jotta teoksessa oleva provenienssiteksti on ollut nähtävissä. Alkuperäinen taustakartonki on myös hapan ja koska monen teoksen alkuperäinen kehystys halutaan säilyttää mahdollisimman hyvin, asetetaan teoksen ja taustakartongin väliin puskurikartonki suojaamaan teosta happaman taustakartongin vaikutuksesta.
Jalmari Ruokokosken vuoden 1923 värigrafiikan happamuuden aiheuttama tummuminen ja vesivaurio ennen konservointia - tuttu Porvoon maisema
Konservoinnin jälkeen teos raikastui huomattavasti, Porvoon maisemaan tuli lisää sävyjä ja värit hehkuvat.
Jaa tämä sivu